Jo kolme viikkoinen kääryle nukkuu omassa sängyssään ja on ehkä maailman suloisin... juurikin nukkuessaan ;). Vieläkin uskomaton olo että nyt mulla on lapsi. Odotan vain sitä tunnetta, kun lapsi on tärkeintä maailmassa, ja saan kokea sellaisen oikean äiti/lapsi rakkauden. Sitä ei vielä ole tullut. Lapsi on minusta ja toiminnoistani riippuvainen, joten en ole ehtinyt vielä hengähtää ja rakastua. Olen "selviämismoodissa" lapseni kanssa. Se loppunee sitten, kun ymmärrän miten lapsi toimii ja, että se selviää hengissä antamallani ravinnolla ja huolenpidolla. Mennee pari kuukautta.
Sain tämän saman infon kaverilta pari kuukautta sitten. Siis sen ettei rakkaus syty automattisesti HETI. Se oli mulle ihan uutta, ettei vauvaan ehkä rakastukaan ensinäkemältä. Itkin tietysti onnesta kun näin vauvan ensi kertaa verhon takaa. Se saapui maailmaan sektiolla. En kuitenkaan niin kiintynyt lapseen, ettenkö voisi lykätä sitä kenen tahansa syliin, tai jopa jättää jo hoitoon vaikka mummille. En tietenkään vaihtaisi tätä elämää mihinkään, mutta fiilis on vaan niin epätodellinen, että vaatii oikeasti totuttelua.
Masentunut en ole. Väsynyt - erittäin. Pitää kuitenkin elää hetkestä toiseen, sillä vielä ei ole ollut rutiininomaista päivää, jolloin kaikki olisi tapahtunut samassa tahdissa kuin edellisenä päivänä.
Sektiosta toipuminen kestää n. 7 viikkoa. Täysin toipunut on n. ½ vuoden päästä. Vielä pelkästään pitkään seisominen on rankkaa, joten vauvan hyssyttelykin on pitkän aikaa hankalaa, jos on seisoskellut muuten koko päivän. haava on siisti. Se on n. 15 cm pitkä, vaakasuora ja todella lähellä alapäätä, ettei sitä todellakaan nää kesällä bikineissä.
Pian pääsen jo pidemmälle vaunulenkille vauvelin kanssa ja alkaa tuo viimeinen raskauspömppö häviimään. Oi, kesä, TULE JO!!!!
Sain tämän saman infon kaverilta pari kuukautta sitten. Siis sen ettei rakkaus syty automattisesti HETI. Se oli mulle ihan uutta, ettei vauvaan ehkä rakastukaan ensinäkemältä. Itkin tietysti onnesta kun näin vauvan ensi kertaa verhon takaa. Se saapui maailmaan sektiolla. En kuitenkaan niin kiintynyt lapseen, ettenkö voisi lykätä sitä kenen tahansa syliin, tai jopa jättää jo hoitoon vaikka mummille. En tietenkään vaihtaisi tätä elämää mihinkään, mutta fiilis on vaan niin epätodellinen, että vaatii oikeasti totuttelua.
Masentunut en ole. Väsynyt - erittäin. Pitää kuitenkin elää hetkestä toiseen, sillä vielä ei ole ollut rutiininomaista päivää, jolloin kaikki olisi tapahtunut samassa tahdissa kuin edellisenä päivänä.
Sektiosta toipuminen kestää n. 7 viikkoa. Täysin toipunut on n. ½ vuoden päästä. Vielä pelkästään pitkään seisominen on rankkaa, joten vauvan hyssyttelykin on pitkän aikaa hankalaa, jos on seisoskellut muuten koko päivän. haava on siisti. Se on n. 15 cm pitkä, vaakasuora ja todella lähellä alapäätä, ettei sitä todellakaan nää kesällä bikineissä.
Pian pääsen jo pidemmälle vaunulenkille vauvelin kanssa ja alkaa tuo viimeinen raskauspömppö häviimään. Oi, kesä, TULE JO!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti